Arvoisat lukijani

Tietoja minusta

Oma valokuva
Hei! Minä olen 01 syntynyt tyttö Helsingistä ja teen blogipostauksia blogiini pullip-perheen nukeistani. Instagramissa @pullip_paivani

torstai 25. helmikuuta 2016

Pitkästä aikaa kuvatarinalle jatkoa

Moi.
Kävin tänään kuvaamassa pitkästä aikaa kuvatarinalle jatkoa. Tiedän, että tätä tarinaa tulee harvoin, mutta suunnittelen sitä jatkuvasti. Melissa ja Emmily vuorotellen käyttävät stock-kehoa, koska Sahara sai Melissan obitsun.
Mutta nyt siihen tarinaan:

Kuvatarina #4

Edelliseen osaan pääset tästä.



Simon: *huokaus* Koti...


Simon: Se oli paikka täynnä lämpöä... Jota en tunne muualla... Paikka jota ei ole enää...


Yön jälkeen he aloittivat noidan etsimisen:


Emily: Onko se noita varmasti täällä metsässä?
Melissa: Alirvioitko tietojani? Kyllä hänen pitäisi täällä olla.

Melissa: Sopiiko teille, että hajaannutaan? Me menemme tuonne...
Emily: Ja me tuonne. Tavataan tässä jos mitään ei löydy.

Emily: Tuntuu niin epätodennäköiseltä, että se noita olisi täällä...
Simon: Pitää silti muistaa, ettei kannata tehdä hätäisiä johtopäätöksiä.

Noita: *Naurua* Hahaha!

Noita: Luulitteko te tosiaan, etten huomaisi teitä? Se punapää todellakin aliarvioi minut.

Noita: Nyt kun löysitte minut, niin mitä ajattelitte tehdä?

Emily: Sinä olet siis se, joka lavasti äitini kuoleman! Missä hän on nyt?!

Noita: Miksi minä sen kertoisin? Ja tälläkertaa en ole kiinnostunut sinusta...
Emily: Mitä tarkoitat?

Noita: *Naurahdus* Olenpa minä huono tapainen... Unohdin esitellä itseni. Olen Judith.

Judith: Sinä pojuseni... Simon... Tänään ei valitettavasti ole onnenpäiväsi.

Simon: Mitä tapahtuu?
Judith: Älä pelkää pientä loitsuani.

Judith: *Virnistys* Se on vain jonkun aikaa hyvin tuskkallinen.

Simon: *Huutoa kivusta* Silmäni!

Simon: *Katuu maahan*
Emily: *Hätääntyneenä* Simon!!
Judith: Pian näytät enemmän siskoltasi.
Simon: Siskoltani? Mitä tiedät siskostani?
Judith: Muistat varmaankin hyvin, että hän katosi... Varmaankin luulit, että hän on kuollut, mutta hän elää ja tulet näkemään hänet vielä tänään. No minäpä taidan tästä lähteä... Yksin olet niin heikko... Joten sinusta ei ole minulle mitään iloa.

Emily: *Päässä pyörivät sanat* "Olet niin heikko..." "Olet niin heikko..."

Melissan ja Roxyn luona

Roxy: Kauankohan tätä pitää vielä kävellä?
Melissa: Valitettavasti en osaa vastata.

 ?: Hei pikkuinen <3


 ?: Valitettavasti et voi jatkaa pidemmälle.

 ?: Siitä onkin hieman aikaa, kun viimeksi nähtiin, Melissa.

 Melissa: Samat sanat, Sahara. Sinusta tuli noidan oppilas?
Sahara: Niin minusta tuli.

 Melissa: Kaikki se mitä me olimme...
Sahara: Niin... Olimme parhaat ystävät...

 Sahara: Aiheeseen liittyen minulla on sinulle kysymys...

 Melissa: Millainen kysymys?

 Sahara: Kun sanoit, että rakastat minua...

 Sahara: Tarkoititko, että rakastat minua ystävänä?

 Sahara: Vai tällä tavalla?

 Melissa: *Kyynel valuu poskelle*

  Sahara: Edes sinun päässäsi rakkaus ei lue lakia, vai mitä? 
No, minun pitää nyt valitettavasti mennä.

Hetken päästä








 Melissa: Onneksi hän ei tappanut sinua... Hän olisi pystynyt siihenkin.

 Emily: Kuka sinä olet?

 Sahara: *Hymyilee* Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi näimme... Toit näköjään myös tyttöystäväsi ja pari kaveria mukanasi...
 Sahara: ...Pikkuveli.






Jatkuu...



Heips!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.