Arvoisat lukijani

Tietoja minusta

Oma valokuva
Hei! Minä olen 01 syntynyt tyttö Helsingistä ja teen blogipostauksia blogiini pullip-perheen nukeistani. Instagramissa @pullip_paivani

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joululomalla vihdoin!

Moi. Huomenna on jouluaatto! Ja vihdoin on joululoma. Todistukseni meni hyvin, keskiarvoni joulutodistuksessani on 8.8 ja se on minun paras keskiarvo tähänmennessä.
Tässä postauksessa on pari kuvaa ja kuvatarinalle jatkoa.


Hyvää joulua!

Kävin katsomassa uusimman Star Wars -elokuvan. Mielestäni oli hyvä!









Kuvatarina #3

Edelliseen osaan tästä.


Roxy: Jos haluatte kuulla, niin tulkaa tänne.

 Emily: Noniin, voisitko kertoa?
Roxy: Hyvä on.

 Roxy: Hän oli tyttö, joka oli palkattu tappamaan äitisi myrkyllä. Kyseinen tyttö teki mitä vain, jotta saisi rahaa, jotta voisi elää. Ihan vain tiedoksesi Emily, täällä on sellaisiakin.

 Roxy: Hänet kuitenkin saatiin kiinni, ennen kuin hän ehti tehdä sen ja hänet vangittiin.

 Roxy: Eräänä päivänä tyttö päätti karata.
 Roxy: Hän sai kahleen irti seinästä, mutta ei kädestään ja lähti juoksemaan.

 Roxy: Mutta kukaan ei jaksa juosta ikuisesti.

 Roxy: Ja hän jäi siihen makaamaan, koska hänellä ei ollut ruokaa tai vettä.

 Roxy: Luultavasti hän oli päätynyt haaskalintujen ateriaksi nälkäkuolemansa jälkeen.


 Melissa: *huokaus* Kerroit sitten...

 Melissa: *istuu*
 Emily: Minulle kerrottiin, että äitini kuoli siihen, että hänet myrkytettiin... Jos tuo on totta, niin mihin hän sitten kuoli?
 Melissa: Oletko varma, että haluat tietää?
Emily: Kyllä!
Melissa: Ai haluat varmasti kuulla? No varaudu siihen, että ehkä järkytyt.

 Melissa: Oletko varma, että se lattialla makaava henkilö oli äitisi?
Emily: Olen, kuka muukaan se voisi olla?!
Melissa: Mieti tarkasti, millaiset kasvot hänellä oli? Olivatko ne aivan varmasti äitisi kasvot?

 Emily: Ei... Sillä oli lasittunut ja kylmä katse... Luulin, että äitini katsoi sillälailla siksi, että kuolee...

 Melissa: Niin, tämä kyseinen henkilö ei ole äitisi. Hän on "Noita", joka lavasti äitisi kuoleman.

 Emily: N-noita?! Kerro lisää!
 Melissa: Noniin, tarinatuokio päättyi.
 Melissa: Tulehan Roxy, meillä on hommia.
 Emily: *nousee seisomaan* Odottakaa! Jos äitini tosiaan on elossa, niin minäkin aion tulla mukaanne!
 Melissa: *huokaus* Kai se sitten on pakko... No mennään tekemään muonavarastoa.
Emily: Minun kartanoni sopii siihen hyvin.

Sisällä

 Melissa: Miksi menit aloittamaan?! Tehtäväsi oli pitää heidät poissa vaaroista!
Roxy: Minä tekisin ihan mitä tahansa, jos voisin saada vanhempani takaisin. Tai edes toisen heistä. Ajattelin antaa hänelle tilaisuuden, jota en itse saanut.
Melissa ei tainnut huomata, ettei paikassa ole äänieristystä :`D

 Emily on yläkerrassa pakkaamassa syötävää...

 Emily: *soittaa kelloa* Simon!
 Simon tulee paikalle ja istuutuu sohvalle, kuten Emily häntä pyytää.

 Emily: Onko sinulla kuumetta? Olet käyttäytynyt omituisesti siitä lähtien kun tultiin sisälle.
Simon: Kaikki on hyvin.
Emily: Oletko varma?
Simon: Joo.

Simon: Sillä ei ole väliä, kuinka monta kertaa näkee ruumiin, se ei ole koskaan sen helpompaa katsottavaa. Vaikka ruumis lakkaakin joskus näkymästä, se ei koskaan poistu mielistä.

 Jatkuu...

Heips! Ja Hyvää joulua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.