Arvoisat lukijani

Tietoja minusta

Oma valokuva
Hei! Minä olen 01 syntynyt tyttö Helsingistä ja teen blogipostauksia blogiini pullip-perheen nukeistani. Instagramissa @pullip_paivani

maanantai 24. marraskuuta 2014

14 lukijaa, yli 3 tuhatta näyttökertaa, 50 POSTAUS...

Moi. Tämä on siis 50 postaus ja blogillani on (jo) 14 lukijaa ja yli 3 tuhatta näyttökertaa ja en uskonut saavani niin paljon lukijoita, näyttöjä ja postauksia alle vuodessa. Kiitos teille.

Mutta asiaan... Ennen kuvatarinan jatkoa ajattelin kertoa, että Melissan naama ei enää kiillä kuvissa (kyllä, olen minäkin sen huomannut) ja olen myös tehnyt Melissalle uudet meikit:

Tehty akryylimaaleilla. Ja minun tekemäksi olen älyttömän tyytyväinen.

Jos aiot kommentoida meikistä jotain niin:

  • Jos et pidä meikistä, niin se on minulle okei, saa aina olla oma mielipide (tottakai saat pitääkkin siitä :D)
  • Jos mielestäsi pilaan nukkeni, niin tuskin se sinun elämääsi haittaa?
  • En toivo negatiivisiä kommentteja (olen herkkä ihminen)
  • Kiitos jos kommentoit positiivisesti, jos edes kommentoit! :)

No niin... Tarinaan...

(M=Melissa, R=Roxy, T=Tiina)
(Edellinen osa)

Kt. Asiat jotka ovat toisille tärkeitä eivät välttämättä ole sinulle tärkeitä 1/2
 R ajattelee: Tässä lukee...
"Tällä voimalla tuhottiin Aquaisland..."
Kuka sen tuhosi?!
"...Sen tuhosi prinsessa..."
!!!
 R lukee ajatuksissaan: "Alkuperäisen kruununperijän (Melodin/Melissan) lähdön jälkeen hänen siskonsa kahlittiin, koska muut pelkäsivät häntä vielä enemmän kun Melodi oli poissa..."


  R lukee ajatuksissaan: "... Joten prinsessa ei kestänyt ja vähitellen sekosi ja alistui voimiensa valtaan ja..."
  R lukee ajatuksissaan: "... Tuhosi koko Aquaislandin."
R ajattelee: Minä tuhosin kaiken... Minä tapoin kaikki... Miten voin ikinä saada anteeksi?!
R ajattelee: Hän joka yritti tarttua käteeni... Oli joku jonka olin tappanut...


----------------------------------------------------------------------------------


Melissan luona:
 M: Vaikka Roxy on asunut täällä jo jonkin aikaa, niin en ole vielä päässyt kysymään onko "menneisyyteni" totta vai tarua.... Vaikka hän siinä kirjeessä sanoikin että se olisi tarua, niin en oikein usko....
  M: Äiti, mikä on hätänä?
  Äiti: ...
  T: Mikä hätänä, äiti?
 Äiti: Sain potkut ja rahansaanti pysähtyi. Täällä ei ole enää turvallista elää, joten teidän on lähdettävä. Tiedän, että olette niin nuoria lähtemän täältä, mutta meillä ei ole enää varaa ruokaan, ellette lähde.
Mitä ikinä tapahtuukin, niin älkää joutuko huonoihin väleihin. Tukekaa toinen toisianne, koska yhdessä olemme vahvempia.
 M: Mitenköhän on...?


T: *juoksee huoneeseen* Melissaa!!!
 M: *säpsähtää* Ni-niin?!
 T: Roxy jätti lapun... "Lähdin T:Roxy"
 M: Nyt pitää pitää kiirettä ja löytää hänet!


-------------------------------------------------------------------------------

Ja Melissa pisti kengät jalkaansa ja juoksi ulos ajattelematta minne pitäisi mennä....


 M: *hengästyneenä nojaa puuhun* ...........
 M ajattelee: Minne Roxy voisi mennä...?
 M ajattelee: Minne menisin jos olisin Roxy...? ......Niinpä tietysti! Rantaan!



Ja Roxy oli rannassa:
 R ajattelee: Olen tappanut niin monia... Toivottavasti minun henkeni riittää edes hieman parantamaan tlannetta...
 R: *vetää miekkaa lähemmäs* Toivottavasti tämä auttaa saamaan anteeksi...
 M: *juoksee paikalle hengästyneenä*
 M:*lysähtää polvilleen väsymyksestä* Mitä teet tuolla miekalla?!
R: *hysteerisesti* Minä tapoin heidät kaikki!
M ajattelee: Tapoit heidät kaikki? Ketkä kaikki?

Jatkuu...

------------------------------------------------------------------------------

Anteeksi, että tämä osa oli niin hyppelevä... Mutta toivottavasti piditte. Seuraava osa on viimeinen tätä tarinaa... Tämän osan (ja seuraavan osan) kuvaamisessa kädet jäätyivät, joten toivottavasti oli sen arvoista :)

Heips!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.